17. Minä ajattelin itsekseni: Jumala tuomitsee oikein, niin syyttömän kuin syyllisen, sillä jokaisella asialla ja teolla on aikansa. Saarn. 3: 17.
Sana "tuomita" tuntuu useimpien nykysuomalaisten korvissa julmalta ja kovalta sanalta, kun se liitetään Jumalaan. Sillä on kuitenkin sama tausta kuin sanalla "kosto": Se olisi nähtävä alkuperäisessä yhteydessään , kun yhteiskunnassa ei ollut kaikkialle ulottuvaa oikeusjärjestelmää, joka olisi kohdellut jokaista ihmistä samanarvoisesti. Sorrettu saattoi vedota vain Jumalaan, joka tuomitsisi väärintekijät ja toteuttaisi oikeuden.
Lisäksi on hyvä huomata, että tuomio voi olla myös vapauttava tuomio, ei ainoastaan langettava. Tältä pohjalta voi sanoa, että tuomitseva Jumala on Jumala, joka "ratkaisee minun asiani ja tekee siitä päätöksen".