Oikea annos eksegetiikkaa

Eksegetiikan esiin nostamia asioita on käsiteltävä jo senkin takia, että sillä on esitettävänään monia positiivisia asioita, kuten se että tutkijat tunnustavat yksimielisesti historiallisen Jeesus Nasaretilaisen olemassaolon.
Myöskään ns. vaikeita asioita ei saa sivuuttaa, koska tietyistä asioista on parempi kuulla ikään kuin kotona sen sijaan että niistä kuullaan jossain muualla. Kirkko ei saa vaieta siitä, minkä koulu joka tapauksessa opettaa.
Raamattuopetuksen tulisi katkaista siivet kysymykseltä: "Onko Raamattu satua vai totta?"
- Rippikoulun tulisi aivan välttämättä auttaa nuoria tajuamaan, että Raamatussa on hyvin monenlaisia kirjoja, joihin on sovellettava erilaisia totuuskriteerejä. On dokumenteiksi tarkoitettuja tekstejä ja vertauskuvallisia tekstejä.
- Monilla kertomuksilla on vankka historiallinen pohja, mutta toisia kirjoja ei ole lainkaan tarkoitettu ajoitettavaksi tiettyyn historialliseen hetkeen.
- Luonnontieteillä ei ole yksinoikeutta totuuteen, vaan esimerkiksi rakkauden tunteen välittää runoilija tai muusikko paljon paremmin kuin autonomisesta hermostosta luennoiva biologi. Tästä yksinkertaisesta syystä myös Raamatun kirjoittajat ovat turvautuneet symboliseen kieleen.
Tutkimustietoa välitettäessä on pidettävä mielessä myös se, että rippikoulun ensisijaisena tehtävänä on kertoa kirkon uskosta. Jos kirkko ei tätä perustehtäväänsä hoida, sitä ei hoida kukaan muukaan.