Monipuolisia metodeja, ei kuitenkaan liikaa

Viime vuosina on opittu käyttämään draamaa, kuvallista ilmaisua, musiikkia, askartelua, videota ja nykyään jopa tietokonetta. Itse metodin valinta ei kuitenkaan ole ratkaisevaa, koska melkeinpä mikä tahansa menetelmä toimii, jos sen vain toteuttaa hyvin. Usein modernit metodit ovat merkki luovuudesta ja uuden etsinnästä, mutta toisaalta joku vanha opettaja voi saavuttaa pelkällä tekstin lukemisella ja liitutaululla tuloksia, joista videoilla ja uusimmalla tekniikalla leikkivä muotitietoinen opettaja ei voi edes uneksia.
Opetuksen tulisi edistää myös ihan tavallista raamatunlukua, koska omassa arkielämässä Raamatun lukeminen kuitenkin toteutuu ilman suuria elämyksiä. Ihminen vain ottaa kirjan käteensä ja lukee. Tavallaan rippikouluopetus ei saa olla "liian hyvää", se ei saa johtaa siihen, että tavallinen lukeminen ei tunnu enää miltään.
Erityisen huomionsa ansaitsee tietoverkkojen maailma. Rippikoululaiset elävät pian todellisuudessa, jossa tietokoneet ja niiden avulla luodut yhteydet ovat samanlaista arkipäivää kuin ennen olivat kynä ja paperi. Kirkon Internet-sivuilta saa selityksiä moniin vaikeisiin sanoihin. Verkosta saa yhteyden myös erilaisiin raamatunkäännöksiin, kuten uusimpaan, nuorille suunnattuun suomennokseen UT2020 ja Psalmit.